Kakkuja ja höpinöitä

Blogi on muuttanut!

2009-07-02T15:40:00Z

Ystäväiseni, blogini on muuttanut osoitteeseen http://maananmatkassa.blogspot.com. Vastaisuudessa voitte lukea turinointiani sieltä. Mukavaa kesää ja toivottavasti törmätään bloggerissa!! (:

Prinsessakakku

2009-02-03T12:44:07Z

Heippa taas! Päivitysvälini on ollut vähän pitkähköä, koska olen yrittänyt ahkerasti kirjoitella opinnäytetyötäni. Mutta hyväähän kannattaa odottaa! ;-D
Tein siskon tytön synttäreille prinsessakakun, jonka täyte oli sama kuin jouluhalossa - lukuun ottamatta kanelia, joka on ehkä aavistuksen joulunmakuinen... Kakkupohja oli 6 munan kakkupohja. Päälle laitoin vaahtokarkkifondanttia, joka onnistui tällä kertaa paljon paremmin kuin kesällä. Ehkäpä harjoitus alkaa pikku hiljaa tehdä mestarin... Värjäsin valkoiset vaahtokarkit vaaleanpunaisella värillä. Lisäksi tein (pariinkiin otteeseen, kun ensimmäisellä kerralla ei onnistunut) prinsessakruunun, koska pitäähän nyt neidillä sellainen olla.

Sain ainakin itse henk.koht. hetkeksi tarpeekseni valkosuklaasta, niin makeaa täyte taas oli. Mutta oli ihan hyvää! (:

Jouluhalko

2009-01-18T10:05:33Z

Joulusta on kulunut jo sen verran aikaa, että en oo ihan varma, kehtaako jouluisia leipomuksia tänne enää oikein laittakaan... No, parempi myöhään ku ei laisinkaan! Ohjeen oon ottanu suoraan Unelmakakut-kirjasta. Ilmeisesti kirjassa on jonkin sortin painovirhepaholainen, koska kakkupohjan ohjeesta puuttui kaakaojauhe. Tajusin tämän vasta sen jälkeen, ku kakku oli melkein valmis. Täytyy vissiinki Ullalle laittaa viestiä ja kysyä, onko ohjeessa oikeasti tarkoitus olla se kaakaojauhe, jotta halosta tulee tumma. Nyt se on tuollainen koivunhalko. ;-D

Ohje oli ihanan helppo, lukuun ottamatta noita päälle tulevia suklaakoristeita. Niissä saa kyllä tuhrattua aikaa. Ja oli todella hyvää, kanelin maku oli ihanan jouluista!

Sinkkuelämää-ilta!

2008-12-30T10:10:12Z

Vietettiin tyttökavereiden kanssa iltaa, johon kuului Sinkkuelämää-leffan katselua ja Cosmopolitanien siemailua. Ei pöllömpää siis! ;-D Minulle tuli heti loistoidea toteutettavasta kakusta ja eikun vaan muokkaamaan idea oikeaksi kakuksi. Lopputulos vastaa kuta kuinkin päässäni ollutta mielikuvaa.

Sydämenmuotoinen kakkupohja on tehty kolmen munan ohjeella. Välissä käytin Saksasta tuomaani sitruunakreemiä ja itse vähän rukkailin täytettä, sillä kreemin lisäksi laitoin kermavaahtoa ja 5 liivatetta sekoitettuna puoleen desiin kuumaa vettä. Täyte oli oikein raikas, kun päälle tuli toffeekuorrute. Eikö kaupoissa enää myydä Hopeatoffeeta?? En ainakaan nähnyt niitä Prismassa ja Supermarketissa laisinkaan. Omituista. Turvauduin sitten Malacon vastaavaan, olikos se nyt Kick vai Käck... No, niitä laitoin yhden pussillisen (150 g) ja 2 dl kermaa. Annoin kuorrutteen jäähtyä n. 10 minsaa, ennen kuin levittelin sen kakun päälle.

Marsipaanikirjaimet tein jo aiemmin, värjäsin valkoista marsipaania vaaleanpunaiseksi. Päälle oli ihan pakko laittaa hopeakuulia ja lopuksi sivellä kimalleväriä pintaan. Korkokengän tekeminen olikin helpommin sanottu kuin tehty, kun ei mokoma meinannut pysyä kasassa millään. Kai siitä loppujen lopuksi ihan ok tuli, kun kaverit sen kengäksi tunnistivat. (: Pursotukset oli vähän niin ja näin, mutta kakku oli hyvää! Sehän se kai on pääasia.

Oikein railakasta uutta vuotta kaikille!

Tuparikakku

2008-12-23T09:27:18Z

Ystävälläni oli tuparit, jonne lupasin tehdä kakun. Tai siis, kysyin, että saanhan mä tehä kakun... Haluaisin nimittäin aina, kun on mahdollista tehdä kakkuja, jotta taidot karttuisivat. Ei nimittäin viitsi kokeilumielessä leipoa uusia ideoita vain itselleen, kun se kakku pitää jotenkin saada syötyäkin! ;-D Mutta mutta, tällaisen kyhäelmän sain aikaiseksi:
Välissä oli samaa vadelmarahkatäytettä kuin edelliskerrallakin, kun ystävän mielestä se kuulosti kovin herkulliselta. Ja oli myös sitä jälleen kerran! Pursotuksiin meni lähes 5 dl Flora Vispiä ja ne onnistuivat ainakin omasta mielestä ihan hyvin. Kuva nyt on vähän tumma, kun ei tähän vuodenaikaan tota valoa aina oo kovin tarpeeksi. Reunalla olevat kukat on marsipaania ja vihreät pallurat mitä lie strösselin tyylistä. Koristeen valkoinen osa on sokerimassaa ja avain sekä leipä marsipaania. Päälle siveltelin vielä vähän kimalleväriä. Tervetuloa-tekstin kirjoittelin elintarviketussilla ja se meni pikkasen reunaan... No, aina ei voi onnistua. Tässäpä vielä lähikuvaa koristeesta:

Isänpäiväkakku

2008-11-26T20:49:30Z

Tämä kakku oli samalla myös äidin synttärikakku, ehkä siksi siitä tuli melko hempeä isää ajatellen.

Halusin kokeilla ensimmäistä kanssa liivatteen kanssa pelaamista ja sopivantuntuisen ohjeen vadelmarahkatäytteelle otin täältä. Oli aika hyvää, etten sanois! (: Pakastevadelmat jättää pikkasen kirpsakan maun, mikä on hyvä juttu, koska monesti täytekakuista tulee liian makeanmakuisia. Kakkupohja oli 4 kananmunan ohjeella ja vuoan halkaisija 24cm. Pursotukset ovat Flora Vispiä ja koristeena tumma- ja valkosuklaasydämiä sekä reunalla pari palaa tummasuklaarouhetta. Ihan makoisa kakku myös vieraiden mielestä!

Kakkukoriste

2008-11-12T13:14:31Z

Tulin pikaisesti vain päivittämään, kun tein ajankulukseni varastoon yhden kakkukoristeen. Oli pikkaisen vaikea maalata Myytä, kun sivellin taisi olla tähän puuhaan liian leveä... No, tietääpä taas, minkälaisia hankintoja täytyy tehdä. ;-D Oon yhden kakunkin saanu aikaseksi, mutta siitä sitten myöhemmin.

Valitettavasti kuva on harvinaisen epätarkka, pahoittelen!

Leppiskakku

2008-10-12T17:37:28Z

Hiphei, täällä taas. Tein kummipoikani 1-vuotissyntymäpäiville leppäkerttukakun, jollaisen oikeastaan äiti halusi, kun pikkuisella ei omia toivomuksia oikein ollut. (: Kakusta tuli kuitenkin vaaleanpunainen, vaikka kuinka paljon laitoin punaista geeliväriä. Toivottavasti joku lukisi näitä sivuja ja voisi kertoa mulle, että miten olisin saanu tästä ihan kirkkaan punaista?!? Mulle se on nimittäin mysteeri. Kaiken järjenhän mukaan, jos vaaleesävyseen lisää punasta, niin siitä tulee vaaleanpunaista... Toivottavasti joku voi jelppiä!

Pohja on seitsemän munan kakkupohja, jonka halkasin kolmeen osaan. Osat kostutin vadelmamehulla ja väleihin laitoin vadelmahilloa, tuoreita vadelmia ja kermavaahto-rahkaseosta. Oli aivan älyttömän hyvänmakuista, vaikka ite sanonkin! Tuoreet vadelmat on vaan aikas hyviä... Tällä kertaa pursotukseen kokeilin sokerikreemiä, johon tuli siis 500 g tomusokeriä, 250 g suolatonta voita ja 1 rkl maitoa. Sitä varten kävin ostamassa uusia tyllia, mutta niistä täytyy laittaa kuvia myöhemmin. Lisäksi muotoilin lakumatoista etuosan, keskiviivan ja pilkut leppikselle. Ulkonäkö on ihan ookoo, mutta edelleen mua harmittaa, kun se on vaaleanpunainen... No, ehkä ens kerralla se onnistuu.

Syntymäpäiväkakku

2008-09-21T17:52:02Z

Täytyy ottaa vähän takas aiemmin ollutta päivitystauokoa. Tein itelleni 25-veesynttärikakun tossa taannoin ja siinä oli 2 x 6 kananmunaa. Välin kostutin persikkamehulla ja laitoin sinne diplomaattikreemiä ja persikoita. Diplomaattikreemi ei mun mielestä onnistunu ihan täydellisesti, koska se meinasi vatkautua ihan liikaa. Ei se kerma onneks sentään voiksi menny. Muutenkaan tällä kertaa en ollu täysin tyytyväinen täytteeseen, ehkä kosteutta olisi voinu olla enemmän. Toisaalta, aina se ei vaan onnistu ja tääki oli eka kertaa tällanen kokeilu. Päälle laitoin sitten hopetoffeekuorrutteen, joka on yks mun lemppari.

Kuva on valitettavasti vähän tumma, kun en ehtinyt ottaa sitä kotivalossa ja juhlat olivat ravintolassa. Koristeluiden kanssa tuli mieletön kiire, joten jouduin turvautumaan todella yksinkertaiseen vaihtoehtoon eli kirjoittamalla hopeakuulista 25 ja ripottelemalla niitä sinne tänne. Olin ja olen vieläkin erittäin tyytyväinen kuorrutukseen! Käytin flora vispiä ja uskalsin kerrankin vatkata sitä ihan kunnolla ja kerma oli ihanan vaahtoisaa. Kermaan tuli vaan sörvästyä kädellä pikku kuoppa... Kiitoksia vieraille vaan vieläkin mukavista kemuista!

Hääkakut!

2008-09-17T11:40:50Z

Joskus tämä päivitystauko kestää pidempään kuin on tarkoitus... Mutta nyt olis tarkotus esitellä mun tekeleeni, jotka olivat esillä hyvän ystäväni häissä. Päivä oli perjantai 1.8. (siitä on siis jo pikkasen aikaa...) ja sillon oli ukkosta ihan hirveesti ilmassa. Joku vanhan kansan viisaus sanoo, että ukonilmalla kerma ei vatkaudu, eikä se kyllä totisesti meinannu vatkautua millään!! Olin onnekseni valinnu kuitenkin kuohukerman, jonka pitäis vatkautua vispikermaa paremmin, mutta tekemistä oli siinäkin! Onneksi kakut kuitenkin valmistu, vaikkakin tuli vaihteeks taas ihan hirvee kiire.

Kakut (kolme isoa ja hääparin oma kakku) oli kostutettu mansikkamehulla ja välissä oli mansikkahilloa, mansikoita ja kermavaahto-rahka-seos. Periaatteessa hyvin simppeli juttu, mutta mansikoiden pilkkomiseen meni yllättävän kauan aikaa. Päällä on ohueksi kaulittua marsipaania ja erilaisia marsipaanikoristeita, jotka tein aiemmin viikolla. Kuorrutukset eivät siis meinanneet millään onnistua, mutta näyttävät ihan ookoolta ainakin tässä kuvassa.

Hääpari soittaa alttoviulua ja halusin sen näkyvin jotenkin myös heidän omassa hääkakussa. Viulun kielet jäivät puuttumaan, kun aloitin maalausoperaation liian myöhään... No, hääpari oli kuitenkin itse tyytyväinen, sehän se kai tärkeintä on. (:

Tässä vielä kuva kakuista h-hetkellä.

Harjoituskakut

2008-08-16T17:34:13Z

No niin, johan saan tänneki laitettua kuvat kakuista, joihin käytin edellisessä kirjotuksessa esiteltyjä muotteja. Tein nämä kakut siis harjotuksena varsinaisia hääkakkuja varten. Kyllä, mulle lankesi mahtava kunnia tehdä häihin kakut! Aika lailla harjottelua vaatis tämä meikäläisen touhu vielä, mutta kun ei tuota aikaa oo niin paljon ylimäärästä. Jos nyt kuitenki tässä pikku hiljaa alkais kakkutaidot kehittyä! Tässäpä siis toinen kakku:

Hääpari ei ollu ihan varma, että minkälaisen kakun haluavat (paitsi sisuksesta sulhanen oli erittäinkin varma), niin päätin samalla kokeilla jotakin uutta. Tein nimittäin päälliseksi vaahtokarkkifondanttia eli sulatin 400 g vaahtokarkkia, lisäsin n.500-600 g tomusokeria ja 2 rkl vettä (tämä ohje oli Unelmakakut-kirjassa). En ilmeisesti malttanu kuitenkaan muovata kuorrutetta tarpeeks tasaseks, ku tuntu jäävän kaulitsemisvaiheessa pöytään kiinni... No, ens kerralla ollaan astetta viisaampia. ;-D Kakun väliin tuli mansikkahilloa, mansikoita ja kermavaahto-rahka-seosta. En myöskään tajunnu sitä, että hillossa, joka tulee kuorrutteen alle, ei saa olla siemeniä! Hupsista keikkaa... Tämä näkyy kuvassakin aika selkeästi. Mutta siksihän näitä harjotusversioita tehdään, että joskus tulis ees oikein. Sitten se toinen versio:

Tässäkin kakussa välissä oli mansikkahilloa, mansikoita ja kermavaahto-rahka-seosta. Päälle tein suklaakuorrutteen, jonka ohjeen oon tainnu aiemminki luvata kirjottaa tänne, mut se ei nyt taaskaan onnistu... Ehkä joskus sitten! Pursotukset, jotka ei oikein onnistunu, on Flora Vispiä ja päällä on sokerihelmiä ja omatekosia kukkasia. Myös edelliset auringonkukat oli siis "omaa tuotantoa". Tää suklaakakku ei oo kovin perinteinen hääkakku, mut tulipahan kokeiltua tällastakin. Varsinaiset hääkakut esittelen sitte seuraavassa numerossa, kunhan taas muistasin isukin koneelta ne ottaa omalle koneelle.

Lisää tarvikkeita!

2008-07-19T08:09:31Z

Tästä on nyt jo aikaa yli viikko, mutta tällasia tarvikkeita tilasin Bake & Partysta:

Vasemmanpuoleisella kukkaleikkurilla voi tehdä auringonkukkia, päivänkakkaroita ja gerberoita, oikeanpuoleisella kans vähän päivänkakkarantyylisiä kukkia. Seuraavassa blogissa näytän sitten, mihin näitä tarvittiin... Siinä menee vielä hetki, kun muistan iskän kameralta siirtää ne kuvat.

Haamukakku

2008-05-31T19:08:07Z

Kylläpä tuli taas pikkasen päivitystaukoa. Kävin piipahtamassa tuolla Atlantin toisella puolella ja olisin voinu ostaa vaikka matkalaukullisen kaikennäkösiä kakkutarvikkeitä. Harmi, että mentiin siihen kauppaan vasta viimisenä päivänä. :-/ Ennen reissua tein aika epätyypillisen äitienpäiväkakun:

Ostin Stockan Hulluilta Päiviltä tuommosia haamukuvioita ja haamukakkuhan se piti tehdä! Väliin laitoin stracciatella-moussea (tuliaisia Saksasta) höystettynä rahkalla, koska mousse oli aika makeeta. Päällisestä tuli sitten todella makeeta. koska tein valkosuklaakuorrutteen. Ohje oli Ulla Svenskin blogista ja siihen tuli 1 dl kuohukermaa ja 250 g valkosuklaata. Aikamainoinen pläjäys! Kermavaahtoon laitoin pikkuhipauksen kaakaota, siis sellasta jotain lastenkaakaota, ei sitä ihka oikeeta.
Seuraavassa niitä Ameriikan tuliaisia:

Kuvassa on vaaleanpunaista sprayta, pastavärejä 12 eri väriä, vaaleanpunaista hileväriä, paketti brownie mixiä, neljä elintarviketussia, vaahtokarkkivaahtoa, tavallista ja mansikanmakuista kakkukuorrute (en nyt muista, mikä sen nimi on suomeksi...) neljä geeliväriä ja setti kukkien tekemiseen. Ens kerralla tahtoo enemmän näitä! (:

Pupukakku

2008-04-19T07:47:17Z

No johan se taas kestää! Tämän kakun tein jo pääsiäisenä, mutta koulukiireiden takia en ole päivittänyt täällä vähään aikaan. Mitään muita kakku"projekteja" ei oo kyllä ollukaan, joten taukoa olis tullu varmasti enivei.
Tein sitte kakkupohjan kohdalla semmosen kardinaalivirheen, etten varmaan toiste tee!! Laitoin kakun nimittäin VAHINGOSSA kiertoilmauuniin... Ei näin.

Sain tosta rumiluksesta (ainaki omasta mielestä) ihan onnistuneen näkösen, loppujen lopuksi. Väliin laitoin tuoreita mansikoita ja rahkakermavaahtoseoksen sekä kostutin pinnan mantsikkamehulla. Päälle tuli mansikan makuista tomusokeria, kermavaahtoa ja pikkasen nonparelleja. Marsipaanimuotoilua täytyis edelleen harjotella vähän enemmän, kunhan olis enempi aikaa ja ideoita, mitä tehä. Katellaan.

Kananmunaton kakku

2008-03-21T09:45:46Z

Pieni hiljaiselo johtui siitä, että kävin Saksanmaalla tapaamassa ystäviäni, eikä ollut heti innostusta päivittää blogia. Nyt kaipaisinkin apuanne! Tein muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa elämässäni kakkupohjan, johon ei saanut laittaa kananmunaa. Tutkin netissä tooosi kauan erilaisia ohjeita ja päädyin tähän (sori muuten, en muista yhtään mistä ohjeen oon ottanu :-/ ):
2 dl vettä
50 g margariinia
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
1,5 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta.
Ja kakku ei noussu yhtään mihinkään! Korkeutta pohjalla oli ehkä ruhtinaalliset kaks senttiä... En sattunu ottamaan kuvaa ennen koristeita, mutta belive me, se oli ohut! Seuraavassa kakku kaikkine koristeineen päivineen. Näyttää jopa ihan inhimilliseltä...

Väliin laitoin yleisön toivomuksesta kermavaahtoa, rahkaa, ananasmurskaa ja kostutin pinnan ananaksen mehulla. Päälle tuli kinuskikastiketta ja heitin yhden jäljelle jääneen ruusuviritelmän ja helmiäispalloja. Vois olla melkein hääkakku. ;-D Seuraavassa vielä meikäläisen omat tuliaiset Saksasta:

En löytäny varsinaista kakkutarvikeliike (tosin en sitä ihan hulluna ettinykään), joten sain tyytyä supermarketin valikoimaan. Mukaan tarttui muutamat mousset, joita täytyy joskus laittaa kakun väliin. Makuina stracciatella, vanilja, sitruuna, persikka ja suklaa. Sitten otin mukaani suklaakirjaimia ja sydämiä, jotka on valko- ja maitosuklaasta. Punainen ja vihreä elintarvikeväri tarttuivat mukaani, koska hintaa oli hurjat 80 senttiä! Lisäksi täytyy joskus kokeilla tehdä kuivakakku ja laittaa päälle ostamani suklaakuorrute. Nyt ei muuta ku hyvää pääsiäistä!

Synttärikakku

2008-02-29T08:36:46Z

Ystäväni ei halunnut oikeastaan mitään syntymäpäivälahjaksi, mutta minäpä päätin tehdä hänelle kakun. Tietty eka tiedustelin, että minkälaista sen pitäisi olla ja suklaakakkua toivottiin. Päätin tehä perinteisen täytekakun (täytteenä ananasmurskaa, puolikkaan sitruunan mehua ja kermavaahtoa) ja päälle suklaakuorrute. Kakkupohjasta tuli parhain ikinä! Pohja irtosi vuoasta kertaheitolla, pinta oli oikein sileä ja pohja aivan upean kuohkea. Miksköhän noin ei käy joka kerta...?? Suklaakuorrutteen ohjeen voin kirjotella tänne myöhemmin, kun ohje oli otettu keittokirjasta, joka ei oo just käden ulottuvilla. Pistetäänpä sitten vähän kuvaa kakusta:

Pursotukset onnistu tällä kertaa ihan hyvin, viimeks en tainnu vaan uskaltaa vatkata kermavaahtoa kunnolla vaahdoksi. Pelkäsin vissiin, että se menee voiksi, mutta ihan turhaan. Kuorrute oli sen verran kiinteetä, että se piti levittää kakun päälle, siksi jäi pikkasen rantuja, mutta on se melko siisti. Ruusuja ei voi hyvällä mielikuvituksellakaan sanoa aivan ruusujen näköiseksi, joten tämä marsipaanitouhu vaatii vielä vähän harjoittelua. Seuraavassa kuitenki lähikuvaa mun yritelmistä:

Kiitoratakakku

2008-02-17T14:23:13Z

Heipä hei, olen täällä taas! Mä oon innostunu tekemään jonkin verran täytekakkuja ja siitä syystä aattelin mun blogiani muuttaa myös sellaseks, että täältä löytyy vastaisuudessa mun tekemiä kakkuja. En oikeesti oo mikään mestari (ainakaan vielä ;-) ), mutta harjottelen kovasti. Nettiä tutkaillessani on törmänny todella mahtaviin luomuksiin ja niitä pystyy tekemään, kunhan vaan on oikeenlaiset välineet.
Muutama viikko takaperin oli siskon pojan 7-vuotissynttärit, jonne halusin tehdä kiitoratakakun. Muutamien etsintöjen jälkeen löysin senkaltaisen kuin halusinkin: http://www.tuuli-t.vuodatus.net/blog/778951. En halunnut kuitenkaan tehdä koko rataa marsipaanista, koska en ole itse hirveä marsipaanin ystävä eikä siskon mies sitä oikein voi syödäkään. Niinpä korvasin sen hopeatoffeekastikkeella. Pohja oli perinteinen kuuden munan pohja, väliin laitoin kermavaahtoa, maitorahkaa ja Marianne-rouhetta. Päälle tuleva kermavaahto on vähän omituisennäköistä, koska kerma ei suostunut syystä tai toisesta vatkautumaan. Seuraavassa kuva kakustani:

En ollut koskaan aiemmin muovannut marsipaanista mitään, joten lentskarit on nyt vähän mitä on. Seuraavassa myös vähän epätarkka kuva keskimmäisestä potkurikoneesta:

Kaipa se tästä tämä kakkuharrastus lähtee!

Kyllä mä elossa oon...

2007-08-25T18:19:13Z

...vaikka musta ei oo ikuisuuksiin kuulunukaan yhtään mitään. Oon nyt nelisen viikkoa siis ollu Suomessa ja alkuun oli kaikenlaista hässäkkää ja oli vaikee päästä normaalielämään mukaan. Nyt oon sitte työharjottelussa eikä tunnu iltasin olevan voimia olla edes tietokoneelle netissä! On se maailma muuttunu... ;-D
Palataan kuitenki vielä sinne Saksaan. Keskiviikkona 18. heinäkuuta äiti ja iskä tuli Koblenziin iltapäivällä. Sitä ennen mulla oli vähän hommaa siivota mun huone siihen kuntoon, että sitä kehtas kenellekään näyttää. Hih. Lähettiin siitä sitte autolla pikku hiljaa ajelemaan kohti etelää ja Bodenseetä. Aateltiin yöpyä Wormsissa, mutta siellä oliki jotku mitkä lie klassisen musiikin häppeningit, ni ei siellä ollukaan sit tilaa. Ajettiin jokunen kymmenen kilometriä ja yövyttiin jossain, mut mulla ei oo hajuukaan, et missä... Aamulla lähettiin taas kohti Bodenseetä ja nimenomaan Mainaun saarta kattomaan, joka oli aivan uskomattoman kaunis saari! Lämmintä oli taas jotain kolkyt astetta, et meikäläisen farkut oli pikkasen liikaa. Se saari on muistaakseni ruotsalaisten kuninkaallisten omistuksessa, ainaki siellä oli kuningatar Silvian istuttama puu. Ollaan siis melkein käyty Ruotsissa, hehheh. :-D
Bodenseeltä takasin tullessa meillä oli taas ongelmia löytää hotelli, ku alueella oli menossa jotku puutarhamessut (tai en enää muista tarkalleen, mitkä messut), joten jälleen kerran oli tungosta hotelleista. Jouduttiin ajamaan jotain 80 kilsaa Ulmiin, et löydettiin hotelli. Meni taas vähän myöhäseen syömingit ja nukkumaan menot... Mut tämmöstä tää reissailu välillä on. Toisaalta äiti ja iskä sano, ettei niillä oo koskaan aiemmin ollu näin isoja ongelmia hotellin löytämisessä ja ne on kuitenki reissannu aika monta kertaa Keski-Euroopassa. Perjantaiaamuna käytiin kurkkaamassa Ulmin tuomiokirkko ennen Koblenziin paluuta ja se oli vielä isompi ku Kölnin kirkko! Huhhuh. On ne kyllä isoja kyhäelmiä saanu entisaikoinakin aikaan. Meijän piti palata Koblenziin illaks sen takia, ku mulla oli vaihtareiden läksiäispileet. Oli tosi kiva nähä kaikkia niitä ihmisiä vielä viimistä kertaa yhessä. Ei silti kuitenkaan osannu olla kauheen haikeella fiiliksellä ku kuitenki oli kaupungissa vielä läksiäisten jälkeen pari päivää ja Suomessa vasta viikon päästä.
Läksiäispippalot oli taas aikas siistit ku poliisi kävi kääntymässä. (: Ei siinä mitään, ne tuli vaan sanomaan, että ikkunat vois laittaa kiinni, ettei musiikki kuulu naapuriin saakka. Ne oli oikein lepposia ja joku miespuolinen henkilö yritti saada niitä tanssilattialle tanssimaanki. :-D Ei ne oikein lämmenny... En ollu siellä kemuissa kovin kauan, ku oli lauantaina aikanen herätys, sillä me lähettiin äipän ja isin kanssa käymään Trierissä.
Nyt en sori vaan jaksa kirjottaa enempää... Ihan vikoista päivistä voisin kirjottaa vaikka huomenna. Tai ylihuomenna. Tai yliylihuomenna...

Tulihan se kesäkin

2007-07-17T15:03:57Z

Vihdoinkin rupesi aurinko paistamaan! Johan sitä kylmyyttä piisaski. Tällä hetkellä mittari näyttää ihan mukavat 25 astetta ja huomenna pitäis olla vähän lämpimämpää. Olis kyllä kiva, että myös loppuviikolla olis lämmintä ja aurinkoista, kun nyt kerran äiti ja iskäki on täällä ja ollaan lomalla ja kaikkea sellasta... Saapi nyt sit vaan nähä, mitä mieltä toi säidenhaltija on.
Viime keskiviikkona olin siis siellä risteilemässä. Siellä oli kyllä mukavaa! Laiva meni tota Rheinin vartta jonku tunnin verran yhteen suuntaan ja käänty sitte takasin. Ei kyllä huomattu, koska se käänty takasin, koska sit ihmeteltiin, et mikäköhän linna se tossa on... Ja sehän oli Ehrenbreitstein, jossa oon nyt käyny neljä kertaa. Hehheh. ;-D Nomut, tulipahan tanssittua niin paljo, että tukka oli hiestä märkänä. Risteilyn jälkeen mentiin vielä Spökesiin pelaamaan biljardia ja vasta joskus neljältä olin nukkumassa.

Yritin risteilyllä olla kuin leffatähti konsanaan. ;-D

Torstaina oltiin sitte yhessä toisessa asuntolassa pelaamassa Unoa ja Kickeriä ja sen jälkeen lähettiin Zenitiin, opiskelijapippaloihin. En ollu vielä ollu siellä ja oli meikäläisen viiminen mahollisuus mennä, niin pakkohan siellä oli käydä. Paikka oli ihan tupaten täynnä! Niin täynnä, että välillä oli vaikeeta liikkua. Suomessa baarissa olis varmaan jo käyny poliisit sanomassa, että on vähän liikaa jengiä ja olis voinu vaikka sulkee koko paikan, mutta ei täällä... Alko välillä oikein ahdistamaan se, kun ei voi edes kunnolla kääntyä. Ei oltu siellä sen takia kovin kauaa ja muutenki se risteily jo väsytti, niin olinki jo aika aikasin nukkumassa.
Perjantaina en tehny mitään erikoista, en kerta kaikkiaan mitään. Mulla oli hyvä yritys viedä pulloja kauppaan, mutta bussipysäkillä huomasin, että se pullopussi on kotona. Hihhih. Hyvä minä. No, kävin sit vaan ostamassa ruokaa. En muuten edellenkään pysty ymmärtämään sitä, että liukuhihna kassatädille mentäessä on kyllä pitkä, mutta sen tädin jälkeen aivan olemattoman lyhyt. Ihmiset, jotka asioivat Suomessakin Lidlissä, ymmärtävät, mistä mä puhun. Pahin se on just noissa halpiskaupoissa, kuten Lidl, Penny ja Aldi. Niihin mä en sen takia mee koskaan ostamaan mitään suuri määriä. Ei vaan voi ymmärtää. Ei sitten millään. Ei vaan voi.
Lauantaina kävin sitte Elinan, Elinan kaverin, Stefkan ja Linan kanssa Kölnissä. Ja voi jumankekka sitä Kölner Domia! Se tulee näkyviin heti ku tulee rautatieasemalta ulos ja mun ensimmäinen sana oli "VAU!" Jotenki ihan järjetöntä, että ne on pystyny rakentaa tollasen pytingin ilman tänpäiväsiä masiinoita ja tekniikoita. Käytiin siellä ylhäällä ja kivuttiin vaivaset 509 askelmaa ylöspäin. Puhhuijaa. Lisäks käytiin Rheinillä jokiristeilemässä ja tutustumassa kauppoihin. Joissaki kaupoissa hinnat oli edullisemmat ku täällä Koblenzissa. Illalla siellä oli ilotulituksia ja aivan järjettömästi porukkaa. En oo koskaan nähny niin pitkään (n. puol tuntia) ilotuksia enkä yhtä isoja ja hienoja. Kannatti käydä! (:

Kölnin tuomiokirkko.

Tosiaan, sillon lauantaina tuli ne helteet ja mittari kipus yli 30 asteen, sama toistu sunnuntaina, joten lähdin Iinan, Assin ja Riikan kanssa uimaan. Vähän samanlainen mesta ku Stadika (vai kirjotetaanko se kahella koolla, no ihan sama...), mutta nurmikkoa on paljo enemmän. Siellä köllöteltiin, uitiin ja pelattiin korttia muutama tunti. Sit illalla olin Ehrenbreitsteinilla sen seminaariporukan kanssa katsomassa Koblenzia pimeällä. Ja hienoltahan se näytti. Eilen en tehny mitään spesiaalia, mutta ei kai sitä aina tarviikaan.
Jo huomenna äiti ja iskä tulee tänne! Sit lähetään ajamaan kohti Bodenseetä ja jos ilma yhtään pysyy tällasena, niin luvassa on kauniita maisemia ja mukava reissu.

Bis dann

Ps. Jos mitään ei pyydä, mitään ei tarviikaan.. ;-D

Lomalomaloma!!!

2007-07-11T17:33:58Z

Mulla alko siis vihdoin viimein kesäloma. (: Tosin kesästä ei oo kauheesti tietoakaan, ku ilma on aivan perseestä. Sais vähitellen lämmetä ja aurinkoki paistaa. Viime lauantaina oli kyllä ihan hyvä sää ja lenkilläki pysty juoksemaan t-paidalla ja lyhyillä trikoilla, mutta muuten tässä ei oo muutamaan viikkoon ollu hurraamista säitten puolesta. No, ehkä se sit viimeistään viimisenä päivänä on hyvä sää. ;-D
Viime keskiviikkona olin kirkossa kuuntelemassa yliopiston konserttia, siellä oli siis kuoro ja orkesteri. Bastian laulo kuorossa ja Christoph soitti orkesterissa. Ja oli aivan mahtavaa kuunneltavaa! Jotenki rauhottavaaki vielä kaiken kokeen lukemisen lomassa. Torstaina en sitte oikeestaan mitään muuta tehnykään ku luin kokeeseen. Kaiken kaikkiaan aika tylsää vaan istua sisällä, onneks ei sentään aurinko paistanu, ni oli ehkä ees pikkasen enemmän motivaatiota.
Perjantaina mulla oli sit BWL:n eli liiketalouden koe. Ärsytti, kun tajusin kaiken lukemani, mutta en sit oikeen osaa kirjottaa niitä asioita saksaksi paperille. Kun ei toi kieli kuitenkaan oo mun äidinkieli... Itse koe ei tainnu kovin hyvin mennä, mut enköhän mä voi sen kurssin uusia Suomessa ja huomattavasti paremmalla menestyksellä. Yhtä kysymystä mä en tajunnu ollenkaan... Tai siis ymmärsin kyllä sanat, mutta en ymmärtäny sen kysymyksen tarkotusta, sitä mihin se opettaja sillä tähtää. No, ei aina voi onnistua ja osata. En kuitenkaan jaksa siitä mitenkään erityisemmin stressata. En vaan osaa.

Caro, minä ja Lina konsertissa.

Illalla oltiin sitte porukalla ulkona, kun Sami oli viimistä iltaa täällä Koblenzissa. Sit porukka vähän erkani ja minä, Elina, Assi ja Riikka mentiin sellasen biljardipaikkaan pelaamaan. Siitä oliki jo aika kauan aikaa kulunu ku olin viimeks pelannu bilistä ja se oli tosi hauskaa! Sit pelattiin vielä saksalaista Kimbleä, jolla on aivan hölmö nimi: "Mensch, ärgert sich nicht!" eli ihmiset, älkää suuttuko tai jotain sinnepäin. Kimble on ehkä vähän yksinkertasempi, hihhih. Lauantaina tosiaan kävin lenkillä ja yritin lukea kokeisiin, mutta ei siitä tullu mitään, ei siis kerta kaikkiaan mitään. Olinki sit kellarikerroksessa tanssahtamassa Guiguin, ranskalaisen tytön, synttäreillä.

Biljardia pelaamassa, Riikka tähtää. (:

Mun ja Marissan oli tarkotus mennä sunnuntaina opiskelemaan ammattikorkeeseen, mutta ei se sit kuulemma sunnuntaina ookaan auki, vaikka ensin joku sellasta väittikin. Niinpä sit menin illalla Marissa luo ja olin siellä aina tiistaiaamuun asti. Opiskelemassa. Miettikääpä. Koko sunnuntai-ilta kahteen asti yöllä ja koko maanantai yhestätoista aamulla puoli kahteen asti yöllä opiskeltiin. No okei, välillä höpöteltiin vaan, mut noin niinku lähes koko aika. Uskomatonta. Eilinen tilastotieteen koe meniki sit ihan hyvin, ku oltiin aika hyvin opiskeltu. Tai ainaki se menee läpi, siitä oon aika varma. Et kannatti vähän tsempata. Tosin mulle sanottiin, että täällä ihmiset yleensä opiskelee koetta ennen kaks viikkoa ja mä käytin kaks päivää... No aivan sama, jos nyt kuitenki pääsin läpi. :-D

Marissa, minä ja Valeria.

Mun täytyyki tästä ihan kohta häippästä, kun oon menossa sellaseen River Boat -häppeninkiin. Alkaa ysiltä ja loppuu joskus yömyöhällä. Risteillään siis laivalla tässä jossaki läheisyydessä ja siellä on live-bändi soittamassa. Varmaan ihan mukava ilta tulossa, vaikka oonki jo valmiiks aivan sairaan väsyny. En tiiä miks, mut täällä mä oon vähän väliä tosi väsyny. Toivottavasti se ei tarkota sitä, että mun veriarvot on taas hirmu surkeet... No, täytyy käydä tsekkaamassa ne sit muutaman viikon päästä Suomessa. Mut sitä ennen täytyy nauttia täällä viimisistä hetkistä!

Bis bald

Ahkera koululainen...

2007-07-03T20:43:51Z

... joka tälläkin hetkellä tekee kaikkea muuta kuin lukee... Heh. Tänään motivaatio on ollu pikkasen kateissa, tai pikkasen on aivan liian lievä sana. Ei oo ollu motivaatiota laisinkaan! Oon vaan henkaillu internetissä, kirjottanu postikortin ja kirjeen. Niin joo, eilen laitoin postiin kirjeen ja samalla hetkellä, kun se oli siellä laatikossa, tajusin, etten tainnu kirjottaa siihen ollenkaan sanaa Finnland... Taitanee tulla mulle paluupostissa parin päivän sisällä... Heheheh. On pää vähän pöljä.
Viime torstaina mulla oli sitten eka koe, jos ja kun sitä saksan koetta ei lasketa. Ei se ollu oikee koe... Vanhan kertausta. Mutsiis, se oli Business English -koe ja tuntu, että seki meni päin prinkkalaa. Se oli jotenki niin erilainen ku mitä meillä on Suomessa ollu. Siinä oli kakstoista kysymysta, jotka oli saksaks ja niihin piti vastata englanniks. Ja sekös sekotti meikäläisen pään! Ensin mä mietin vähän saksaks, sit suomeks ja lopulta yritän raapustaa paperille jotain enkuks... Joitaki sanoja mun piti oikein miettiä, mitä ne on enkuks, ku oli vaan saksaa päässä. Ei hyvä. Sit mä sain vielä perjantai-iltana kuulla, että ne kokeet pitäis kirjottaa kuulakärkikynällä. No, mähän olin kirjottanu ne lyijärillä, ku silleenhän me Suomessaki tehään... Eilen kävin sit koululla ja kuulemma se on ihan ookoo, että oon tehny sen lyijärillä, mut et vastasuudessa täytyy kirjottaa kuuliksella. Huoh.
Kokeen jälkeen käytiin sit torstai-illalla thai-ravintolassa syömässä. Ja oli kyllä massu ihan täynnä sen jälkeen. (: En ollukaan aiemmin sellasessa ravintolassa syöny, mutta ruoka oli samantyylistä ku kiinalaisessa, mutta tulisempaa. Ja meikäläiselle siis tosi tulista. Mutta ai, että oli hyvää! Sen jälkeen käytiin vielä jätskillä ja sain mun lempparijäätelöä, sitruunajätskiä. Et pois, pois kokeen jälkeinen paha mieli. :-D
Perjantaina en muista tehneeni mitään erikoista. Mun piti lukee, mut jotenki en sit vaan saanu. Kävin sit kaupungilla ja ostin kengät. Taas. Isi suuttuu mulle ku näkee mun tavaramäärän... Lauantai-illalla oltiin sitte porukalla keskustassa, kun siellä oli Altstadtsfest, vanhan kaupungin festivaalit. Siellä oli bändejä soittamassa ja joskus puol kahentoista aikaan oli ilotulitus. Ja se oli tosi hieno. Orkesteri soitti samaan aikaan ja ne lähetteli niitä raketteja musiikin tahtiin. (: Join muuten täällä kaks pulloa oluttakin ihan ite! No huh. Ei musta silti oluen ystävää saa, ei sitte millään. Oli pakko käydä kotimatkalle hakemassa mansikka Margarita, ettei oluen paha loppumaku jääny suuhun. ;-) Täällä saa siis drinkkejä baarista mukaan matkalle, hih. Ei pöllömpi idea.

Schloss in Flammen, linna liekeissä. Aika hienot ilotulitukset oli.

Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa lenkillä. Oli pakko päästä ulos juoksemaan. Musta alko jo tuntua siltä, että en oo niiiiin pitkään aikaan tehny mitään urheilullista, että alan jo hyppiä silmille. Teki kyllä hyvää, vaikka ilma oli tosi raskas juosta, ku täällä on melkein koko ajan ukkosta ilmassa. Eilen kävin siellä koululla ja sen jälkeen kävin kaupungilla ostamassa paidan ja korun. Musta on tullu ihan joku hullu himoshoppaaja...
Tänään kansainvälinen toimisto oli järkänny meille sellasen pienimuotosen läksiäistilaisuuden. Ei mitään sen kummempaa, kakkua oli tarjolla ja sen sellasta. Siitä tilaisuudesta taas huomas, että lähtö täältä on koko ajan lähempänä ja lähempänä... Toistaseks pitää yrittää lueskella tiiviisti noihin kokeisiin, ettei hirveesti ees ajattele kotimatkaa. Hassua tulla kotiin, kivaa mutta hassua. Ja myös näille ihmisille täällä asuntolassa se on varmasti omituista, että kohta me ei enää olla täällä. Ehkä sitte joskus lomalla. Ja varmasti palaanki tänne. Jonain päivänä.

Tschüβ

Ps. Onko muuten jollain jotain toiveita täältä tuomisiksi?!?

Rain, rain, go away!

2007-06-26T21:01:22Z

Viime päivät on ollu niin sateisia, että oikein ärsyttää. Onneksi, toisaalta. Mun nimittäin pitäis istuu tiiviisti kouluopusten parissa, sillä tentit lähestyy ihan liian uhkaavasti. Kuitenki mä niin paljon mieluummin kirjotan vaikka blogia... (: Mun piti jo eilen kirjottaa, mutta tuli sitten ärripurri-ei-huvita-mikään-ei-kiinnosta -kohtaus, niin en sitten kirjottanu. Hehheh. Tänään onki sit vähän hassu. Ulkoilma ei tekis pahitteeksi, mutta tonne kökkölöörösäähän ei vois vähempää tehä mieli mennä kastelemaan itteänsä. Tulisin vielä kipeeksi kuitenki.

Benny ja Tati.

Täällä ei oo tapahtunu oikeestaan juuri mitään suurempaa. Viime viikolla olin jopa aika ahkerasti koulussa, mutta en saanu luettua kunnolla. Näille saksalaisille tää opiskelijaelämä tuntuu olevan huomattavasti stressaavampaa ku meille suomalaisille. Yliopistotasosiin kouluihin ei oo pääsykokeita, vaan lukion keskiarvolla mennään sisään. Ja mun mielestä se on ihan perseestä. Mä en olis varmaan ikuna päässy tohon kouluun sisään pelkällä keskiarvolla, mutku mä oonki niin huippu niin pääsin sitku meitä haastateltiin. <3 Oon tänään muutenki vähän teini, ku ostin pillifarkut! Mullei oo ikinä ollu sellasia, mutta ku kaikilla muillakin on. En halua olla out. :-D Ne oli kalliit, mut onpahan hianot. Mun oli pakko päästä täältä neljän seinän sisältä ulos, ja mikäpä olis parempaa vaihtelua ku shoppailu. ;-)

Pitkät miehet ja Tina. Vasemmanpuoleinen on Tobias, toista en sitte tunnekaan. Heh.

Mut siis joo, nää opiskelee aivan hulluna, paljo enemmän ku Suomessa. Ilmeisesti ne sit ammattikorkee- tai yliopistomenestyksellään näyttää, että niistä on johonki. Ja jos jotain kurssia ei pääse läpi, ne voidaan potkasta koulusta. Tai niin mä oon kässänny. Ihan jotenki järjetöntä. Mun mielestä Suomen systeemi on paljo järkevämpi, et karsitaan niitä ihmisiä jo ennen yliopistoo... Taienminätiiä. Kuhan höpäjän.
Tiistaina olin yliopistolla ekaa kertaa. Mentiin sinne Linan kanssa, kun Christoph ja Bastian harjottelivat. Christoph soittaa viulua ja Basti pianoa. Ja hyvin pojat kyllä soitti! Sitä oli oikein ilo kuunnella ja oli mukavaa vaihtelua. En ookaan pitkään aikaan kuullu kenenkään soittavan mitään. Sit keskiviikkona oli tossa toisessa asuntolassa, katolisessa, pippalot, mut siellä oli ihan sika vähän ihmisiä eikä ne ollu yhtään niin hyvät kemut ku meillä. Hahhaa. Ei vaan, ei oikeesti ollu yhtään samanlainen meno ku meillä. En ollu siellä kovin kauan, ku seuraavana aamuna piti kuitenki olla jo kasilta koululla.

Kerrankin kuva musta ja Annesta. (:

Perjantaina leivottiin suomalaisten Assin, Riikan ja Iinan kanssa marjapiirakkaa ja karjalanpiirakoita. Ja ne sen takia, että lauantaina mentiiin Suomi-Saksa-seuran järjestämään juhannusjuhlaan. Sää oli tyypillinen juhannussää, oli nimittäin niin kylmä, että sieltä oli jo ennen kymmentä lähettävä pois! Muutenki siellä paikalla oli aika paljo vanhempaa väkee, joten pileet ei ollu ihan nuorisokemut. Mut oli kiva käydä ja syödä lohta! Nam. En ees muista, koska olisin viimeks syöny kalaa, jos kalapuikkoja ei lasketa. (: Oi mä kaipaan Ruotsi-risteilyn buffettiin, jossa mätän sitä lohta eri muodoissa niin paljo, etten enää pysty syömään sitä. :-D Ens syksynä varmaan mennäänki serkkujen kanssa laivalle.

Christin ja Kadda.

Sunnuntaina olinki sitte leffassa. Se oli brittiläinen leffa nimeltään Hot Fuzz 2 ja olihan se taas yhenlainen leffa... Tietyllä tapaa se oli ihan hauska, mut välillä pelottavaki (ku mä en oo oikein näiden kauhu-scifi-pelotus-leffojen ystävä...), tosin se pelottavuus meni vähän yli. Mutjoo, huomas ymmärtävänsä kuitenki ihan hyvin saksaa. Ja se on kivaa! Mua pelottaa ihan sikana mennä sinne työharjotteluun, ku mun pitäis osata ruotsiakin. Enkä mä enää osaa, se taito on kadonnu jonneki. Mut ehkä se tulee sieltä jostakin takasin.
Ei kait tässä kummempia, päivät vähenee koko ajan, vaikka mitä tekis. Kohtahan me jo nähdään!

Bis bald

Tyhmyydestä sakotetaan

2007-06-17T20:20:57Z

Ja otsikko liittyy siihen, että juoksin tänään puolimaratonin enkä ollu kovin fiksu. Lähdin nimittäin aivan liian lujaa... Jo kaheksan kilometrin kohalla mä olin valmis luovuttamaan ja kattelin kilometrivauhteja epätoivosesti. Sit 13 kilsan kohalla mä päätin, että nyt tää saa luvan jäädä tähän, en jaksa enää kaheksaa kilsaa maaliin. Istuskelin penkereellä ja olin aivan valmis keskeyttämään. No, siinä juoksi ohi miehiä, jotka "yllytti" jatkamaan. Ei antanu suomalainen sisu periks ja niinpä jatkoin matkaani, tavoitteenani enää vaan ja ainoastaan juosta maaliin. Viis siitä, mikä on lopputulos ja -sijoitus, maaliin oon päästävä. Ja sinne mä pääsin! Pohkeessaki alko jo tuntua pientä kramppia, joten välillä oli käveltävä (ensimmäinen kerta mies muistiin, kun kävelin... no pääasia, että tulin maaliin), jottei se olis lopullisesti krampannu. Loppuaika jäi melkein 20 minsaa viime vuodesta, mutta tulipahan taas opittua kantapään kautta: pitkälle matkalle EI kannata lähteä liian lujaa!! Lopussa nimittäin jaksaa muuten paremmin. (:

Tämmöset tosiaan oli maisemat maraton-reitin varrella. Hirveesti en ehtiny maisemista kylläkään nauttia...

Mitäköhän muuta mä olisin saanu täällä aikaan? Viimeks kirjotin, että viihdyn täällä eikä mulla edelleenkään oo pahaa sanottavaa tästä paikasta. On vaan sellaset tosi ristiriitaset fiilikset lähtee täältä. Tällä viikolla on mieli ollu enemmän sillä kannalla, että on tosi ihana päästä kotiin. Ehkä ens viikolla mä taas aattelen, että olis tosi ihana jäädä tänne pidemmäksi aikaa. Heh, tuuliviiri. (: Toisaalta, kaikki on jo suunniteltu ens tammikuun alkuun saakka, joten siihen ajatukseen on vaan totuttava. Ennemmin tai myöhemmin.

Flur 3: Kumulachew, minä, Christoph ja Stephan. Bastian, Lina ja Caro. Christin ja Anne. Tati, Christine, Epi ja Joni. Benny, Sandra ja Franz. Aissa ja Jochen puuttuu.

Tosiaan, maanantaina oli Kirstenin ja Annen (tapasin tytöt fuksiaisissa) kanssa vaeltamassa. Tai no, ei se nyt varsinaisesti oikeaa vaeltamista ollu, mutta tulipahan parikyt kilsaa käveltyä mettän keskellä. Mä en muistanu ottaa kameraa mukaan, harmi. En jotenki sit muka tajunnu. Mut oli älyttömän mukava oleskella ihan metsän keskellä, tuli oikein Suomi mieleen. Eksyttiinki vähän, tai oikeestaan käveltiin vaan yhen merkin ohi ja patikoitiin 15 minsaa väärään suuntaan... Tajuttiin se kuitenki silleen aika nopeesti, ku reitti ei näyttäny enää kovin järkevältä. Mut oli kaiken kaikkiaan oikein mukava reissu!

Kaunista, niin kaunista.

Sain siitä mun saksan kokeesta 1,8! Ja nyt te tietysti ajattelette, että sehän on aika huonosti, mutta hahaa: täällä paras arvosana on 1 ja 5 vastaavasti surkein. ;-D Eli kaiken kaikkiaan siis aika hyvin. Kieliopista olin saanu ykkösen, mutta ope ei oikein tykänny siitä mun Hausarbeitista... No, myönnetään, että olisin voinu uhrata sille ehkä vähän enemmän aikaa, mutta kyllä mä kiltisti yritin netistä ottamiani juttuja kääntää suomesta saksaks. En mä kaikkea sieltä kopioinu, vaikka se niin yritti väittää. :S Kaikkia ei voi sitte miellyttää.

Tää kuva on Inkalle! (: Leipzigista.

Mitään muuta järkevää mä en ookaan tällä viikolla täällä tehny, kaiketi vaan panikoinu tota puolimaratonia varten. Keskiviikkona olis ollu yliopistolla pippalot, mutta mua ei huvittanu ei sitte yhtään. En ois jaksanu valvoo enkä nähdä humaltuneita ihmisiä, koska en ois kuitenkaan juonu ite yhtään mitään. Perjantaina olis kellarikerroksessa ollu kemut, mut enpä menny sinnekään. Onkohan musta tulossa vanha ja tylsä? :-D

Heposia Dresdenissä. Kuvaan aina kaikkea tosi oleellista... :-D

Joops, mäpä lopettelen tän raportoinnin nyt tähän. Iloista juhannusta, jos en sitä ennen tänne mitään kirjottele!

Bis später

Ps. Onko mun kaikki lukijat kaikonneet kesälomille jonneki kauas pois vai lukeeko näitä joku?

Huh, hellettä!!

2007-06-08T18:37:06Z

Tänään toi lämpömittari kohosi lähes 30 asteeseen, olisko ollu 29,7. Tai semmosen lukeman mä oon nähny. Onhan siellä koti-Suomessakin lämmin, mutta piti nyt silti kertoa. (: Kuumasta ilmasta huolimatta mä olin tänään lenkillä ja yks autoilija pysähty mun kohalla ja sano, että mun ei pitäis tollasella säällä juosta, kun on liian kuuma. Pyh, sanon minä. Sitku mennään yli 30 asteen, mä voisin sanoo, että sillon ei oo järkee juosta.
Viime viikonloppu vierähti siis noin 600 kilsan päässä. Ensin oltiin perjantaina Leipzigissa. Siellä oli ohjelmassa kaupunkiin tutustumista ohjatun kaupunkikierroksen avulla. Se mies oli vaan vähän reppana, tai siis se selitti niin ulkomuistista kun vaan voi, samat jutut vuodesta toiseen. Se muistutti niiin paljo mun Itävallan pappaa, nimiki täsmäs. (: Tuli jotenki ihan hassu fiilis siitäkin.

Makeen värinen talo Leipzigissa.

Lauantaiaamuna matkattiin sitte Dresdeniin ja siellä oli kans kaupunkikierros. Tämänkertanen mies oli jotenki paljo enemmän siinä jutussa mukana ja huomattavasti elävämmin kerto meille rakennuksien historiasta. Tommosilla "höpöttelykierroksilla" huomaa vaan, että välillä ei oo tullu kuunneltua oikein kunnolla... :-D No ei se mitään. Sit meillä oliki siinä yli kaks tuntia vapaa-aikaa, niin mä näin täällä mun asuntolassa asuvan Franzin, joka on kotosin Dresdenistä ja oli siellä samaan aikaan lomalla. Achja, Franz, ich hab gar nicht schlimmes über dich gesagt. Nur das, dass ich dich in Dresden getroffen habe, weil du gleichzeitig da gewesen bist. Schöner Satz, ne? ;-D Joo, ajeltiin sellasella Velo Taxilla, jota jonku pitää siis polkee. Franzin kaveri ajelee sellasia kesällä, niin ei tarvinnu mitään maksaa. Hih.
Illalla palattiin takasin Leipzigiin ja sit sunnuntaina takasin Koblenziin. Oli kaiken kaikkiaan tosi mukava reissu, vaikka vähän puuduttava, kun tuli istuttua junassa monta tuntia ja sit myös vastaavasti käveltyä useita tunteja. Mutta kannatti käydä! Koblenz on tosi kaunis kaupunki, mutta varsinki Dresden on eri lailla kaunis. Siellä on niin paljo sellasia vanhoja, historiallisia rakennuksia. Laitan kuvia, kunhan taas saan tolta kameralta kuvat koneelle... Siinä tunnetusti saattaa vähän kestää...

Oopperatalo Dresdenissä.

Viime sunnuntaina oliki sitte vähän haikeempaa, kun oli yhden espanjalaisen Mercedeksen läksiäiset. Ei mitään ihmeellistä, mutta kuitenki nähtiin ja jätettiin hyvästit. On aina harmi, kun joku lähtee ja sit sitä tajuaa, et ei itelläänkään oo enää kovin montaa viikkoa täällä... Itse asiassa en halua ajatella sitä ollenkaan. Tietyllä tavalla on ikävä Suomeen, varsinki ku Suomen kesä on parasta aikaa Suomessa ja on mansikat, varhaispotut ja järvet ja kaikki. Mut sit mä viihdyn täällä niin hyvin, että en haluais täältä pois. Ehkä mä ajattelen näin, ku oon vaan yhen Semesterin. Jos olisin kaks, niin voisin ehkä halutaki pois. Toisaalta siis parempi, et on vaan puol vuotta, niin tästä paikastaki jää paremmat muistot ja tänne kaipaa myöhemmin takasin.
Tiistaina meillä oli asuntolapileet! Porukkaa oli varmaan kakssataa ja tuli tanssittua aika lailla. Laittauduin peilin eessä varmaan toista tuntia, kun mulla menee tällä hetkellä hermot mun hiuksiin. Ne on liian pitkät ollakseen lyhyet ja liian lyhyet ollakseen tarpeeksi pitkät, eli just sellasta ällöö polkkatukkamallia. Yritän siis taas kasvattaa näitä. Mut siis, pippalot oli aika kivat, oli mukava, että tuli paljo vieraita. Mä menin nukkumaan joskus puol kolme ja olin niin väsyny, että en viiden minsan jälkeen kuullu enää sitä musiikkia, vaikka tanssilattia oli suoraan mun huoneen alapuolella. ;-D Kuulemma kolmelta oli poliisit käyny sanomassa, että musiikkia vois vähän hiljentää... Eli hyvät kemut! ;-)

Asuntolapippaloita juhlimassa Jonathan ja Bastian.

Muuten ei ihmeitä tähän viikkoon, keskiviikkoiltana kävin koululla kuuntelemassa paria bändiä, kun siellä oli Campus Open Air -juhlat ja sit eilen käytiin yhdellä Marissalla syömässä equadorilaista ruokaa, kun sillä oli synttärit. Olipa kiva viikko! Mäpä viihdyn täällä. (:

Servus

Suomi, Finnland

2007-05-31T21:06:21Z

Tuli siis tosiaan viikonloppuna käytyä Suomessakin! Ja ainakin sain yhden yllättyneen ihmisen, kun varoittamatta tein yllätyshyökkäyksen tupareihin. Tais kuitenkin olla ihan mieluinen yllätys. (: Vähän jouduin huijaamaan, kun kaveri jo kyseli, oonko Suomessa vai en... Mut en mä huijannu, ku ihan vähän... Musta olis kiva tehä ihmisille yllätyksiä enemmänkin. Yllätykset on kivoja. Ainakin useimmiten.

Mulla ei oo kuvia Suomesta, joten laitan kuvia ihmisistä Koblenzissa. Tässä kuvassa puolalaiset Ewelina ja Monika.

En voinu siis tännekään kirjottaa siitä mitään, että oon Suomessa tulossa käymään, koska muuten mun ylläri olis menny mönkään. Lyhyt oli mun reissu, koska olin perjantain ja lauantain välisenä yönä perillä. Heti lauantaiaamuna menin kampaajalle, vaikka ei se täälläkään niin mahotonta olis mennä. Mutku on kerran luottokampaaja, niin ei viittis käydä "vieraissa"... Sit lauantai-illalla oli niissä ylläritupareissa. Sunnuntainakaan en nukkunu pitkään, koska olin jo puolen päivän aikoihin Helsingissä ja näin hyviä ystäviä. Illalla vielä siskon perheen kanssa syötiin äitin tekemiä lihapullia. (: Myös täti oli käymässä ja se oli sit puolestaan meille ylläri.

Achim ja Tobias.

Kerroinko jo, että pääsin valtiovarainministeriöön työharjotteluun? Hih, aikas mahtavaa. Ne haastatteli mua puhelimitse ja mä vaan lähetin niille sähköpostilla kuvan itestäni. Olin sitte maanantaiaamuna siellä käymässä ja ihmettelemässä talon kokoa. Voi olla, että ens syksynä mä tuun eksymään sinne kerran jos toisenkin... Sitten mulla oli vielä hierojaki, ku en oikein uskalla mennä kokeilemaan mitään uutta hierojaa täällä Saksassa. Ties minkälainen hipelöijä sieltä tulee vastaan... :-D Jotenki hieronta on sellanen aika henkilökohtanen juttu, eikä sitä haluais, että kuka tahansa hieroo. Sitku munki jalat on aina niin jumissa, että niitä pitää hieroo aika kovakourasesti. En mä jaksa mennä jolleki uudelle hierojalle, joka ei sitte ollenkaan oo mikään urheiluhieroja. Olis hyvä, jos joku täältä osais suositella jotain hyvää hierojaa, mutta ei täällä kukaan sellasilla käy. Pöh.

Caro ja oluttuoppi. (:

Eilen mulla oliki sitte saksan koe. En ollu mitenkään erityisemmin valmistautunu, luin ton ammattikorkeessa käytetyn kielioppikirjan silleen selaillen kannesta kanteen. Aattelin, että ehkä sitä on jotain 14 vuoden saksan opiskelujen aikana tarttunu päähän, eikä tarvii tota kielioppia niin hulluna stressata. Saa ny sit nähä, et miten se koe loppujen lopuks meni... Mut en jaksa stressaa. Illalla olin mun tutorin, Tatjanan synttäreillä. Ihan vaan syötiin kakkua ja pari lasillista kuoharia. Musta oli kiva kuunnella sen kavereiden juttuja, vaikka kaikkea en tajuukaan. Välillä ne sit selittää mulle erikseen ja se on hassua. (: Kaikki sanoo, etta puhun hyvin saksaa, vaikka ite näin vaatimattomana suomalaisena en tajuakaan... Ehkä mä sit puhun. Päivä päivältä paremmin.

Oikeelta italialainen Valeria, espanjalainen Mercedes ja Mercedeksen marokkolainen poikaystävä, jonka nimeä en kerta kaikkiaan muista...

Huomenaamulla lähenki sitte Itä-Saksan puolelle käymään, Leipzigiin ja Dresdeniin. Junamatka Leipzigiin kestää melkein kuus tuntia, et pitäis varata hyvät viihdykkeet matkaa varten. Ja kuten aina niin ennenkin, oon vähän vaiheessa.. Pitäis laittaa tavarat jo nyt kasaan, kun aamulla en kuitenkaan kerkiä. Leipzigista mennään sit lauantaiks Dresdeniin ja illalla takas Leipzigiin. Vasta sunnuntai-iltana ollaan sit takas täällä Koblenzissa. Alkaa jo pikku hiljaa väsyttää, kun ei koskaan saa nukkua pitkään... Ens viikolla joku päivä on kyllä íhan pakko! Nyt lähen tonne pakkailemaan.

Bis dann

Ps. Kiitos ihanalle ihmissielulle, kun "pakotit" puhumaan! (: