Kakkuja ja höpinöitä

...vaikka musta ei oo ikuisuuksiin kuulunukaan yhtään mitään. Oon nyt nelisen viikkoa siis ollu Suomessa ja alkuun oli kaikenlaista hässäkkää ja oli vaikee päästä normaalielämään mukaan. Nyt oon sitte työharjottelussa eikä tunnu iltasin olevan voimia olla edes tietokoneelle netissä! On se maailma muuttunu... ;-D
Palataan kuitenki vielä sinne Saksaan. Keskiviikkona 18. heinäkuuta äiti ja iskä tuli Koblenziin iltapäivällä. Sitä ennen mulla oli vähän hommaa siivota mun huone siihen kuntoon, että sitä kehtas kenellekään näyttää. Hih. Lähettiin siitä sitte autolla pikku hiljaa ajelemaan kohti etelää ja Bodenseetä. Aateltiin yöpyä Wormsissa, mutta siellä oliki jotku mitkä lie klassisen musiikin häppeningit, ni ei siellä ollukaan sit tilaa. Ajettiin jokunen kymmenen kilometriä ja yövyttiin jossain, mut mulla ei oo hajuukaan, et missä... Aamulla lähettiin taas kohti Bodenseetä ja nimenomaan Mainaun saarta kattomaan, joka oli aivan uskomattoman kaunis saari! Lämmintä oli taas jotain kolkyt astetta, et meikäläisen farkut oli pikkasen liikaa. Se saari on muistaakseni ruotsalaisten kuninkaallisten omistuksessa, ainaki siellä oli kuningatar Silvian istuttama puu. Ollaan siis melkein käyty Ruotsissa, hehheh. :-D
Bodenseeltä takasin tullessa meillä oli taas ongelmia löytää hotelli, ku alueella oli menossa jotku puutarhamessut (tai en enää muista tarkalleen, mitkä messut), joten jälleen kerran oli tungosta hotelleista. Jouduttiin ajamaan jotain 80 kilsaa Ulmiin, et löydettiin hotelli. Meni taas vähän myöhäseen syömingit ja nukkumaan menot... Mut tämmöstä tää reissailu välillä on. Toisaalta äiti ja iskä sano, ettei niillä oo koskaan aiemmin ollu näin isoja ongelmia hotellin löytämisessä ja ne on kuitenki reissannu aika monta kertaa Keski-Euroopassa. Perjantaiaamuna käytiin kurkkaamassa Ulmin tuomiokirkko ennen Koblenziin paluuta ja se oli vielä isompi ku Kölnin kirkko! Huhhuh. On ne kyllä isoja kyhäelmiä saanu entisaikoinakin aikaan. Meijän piti palata Koblenziin illaks sen takia, ku mulla oli vaihtareiden läksiäispileet. Oli tosi kiva nähä kaikkia niitä ihmisiä vielä viimistä kertaa yhessä. Ei silti kuitenkaan osannu olla kauheen haikeella fiiliksellä ku kuitenki oli kaupungissa vielä läksiäisten jälkeen pari päivää ja Suomessa vasta viikon päästä.
Läksiäispippalot oli taas aikas siistit ku poliisi kävi kääntymässä. (: Ei siinä mitään, ne tuli vaan sanomaan, että ikkunat vois laittaa kiinni, ettei musiikki kuulu naapuriin saakka. Ne oli oikein lepposia ja joku miespuolinen henkilö yritti saada niitä tanssilattialle tanssimaanki. :-D Ei ne oikein lämmenny... En ollu siellä kemuissa kovin kauan, ku oli lauantaina aikanen herätys, sillä me lähettiin äipän ja isin kanssa käymään Trierissä.
Nyt en sori vaan jaksa kirjottaa enempää... Ihan vikoista päivistä voisin kirjottaa vaikka huomenna. Tai ylihuomenna. Tai yliylihuomenna...