Kakkuja ja höpinöitä

Ystäväiseni, blogini on muuttanut osoitteeseen http://maananmatkassa.blogspot.com. Vastaisuudessa voitte lukea turinointiani sieltä. Mukavaa kesää ja toivottavasti törmätään bloggerissa!! (:

Heippa taas! Päivitysvälini on ollut vähän pitkähköä, koska olen yrittänyt ahkerasti kirjoitella opinnäytetyötäni. Mutta hyväähän kannattaa odottaa! ;-D
Tein siskon tytön synttäreille prinsessakakun, jonka täyte oli sama kuin jouluhalossa - lukuun ottamatta kanelia, joka on ehkä aavistuksen joulunmakuinen... Kakkupohja oli 6 munan kakkupohja. Päälle laitoin vaahtokarkkifondanttia, joka onnistui tällä kertaa paljon paremmin kuin kesällä. Ehkäpä harjoitus alkaa pikku hiljaa tehdä mestarin... Värjäsin valkoiset vaahtokarkit vaaleanpunaisella värillä. Lisäksi tein (pariinkiin otteeseen, kun ensimmäisellä kerralla ei onnistunut) prinsessakruunun, koska pitäähän nyt neidillä sellainen olla.

Sain ainakin itse henk.koht. hetkeksi tarpeekseni valkosuklaasta, niin makeaa täyte taas oli. Mutta oli ihan hyvää! (:

Joulusta on kulunut jo sen verran aikaa, että en oo ihan varma, kehtaako jouluisia leipomuksia tänne enää oikein laittakaan... No, parempi myöhään ku ei laisinkaan! Ohjeen oon ottanu suoraan Unelmakakut-kirjasta. Ilmeisesti kirjassa on jonkin sortin painovirhepaholainen, koska kakkupohjan ohjeesta puuttui kaakaojauhe. Tajusin tämän vasta sen jälkeen, ku kakku oli melkein valmis. Täytyy vissiinki Ullalle laittaa viestiä ja kysyä, onko ohjeessa oikeasti tarkoitus olla se kaakaojauhe, jotta halosta tulee tumma. Nyt se on tuollainen koivunhalko. ;-D

Ohje oli ihanan helppo, lukuun ottamatta noita päälle tulevia suklaakoristeita. Niissä saa kyllä tuhrattua aikaa. Ja oli todella hyvää, kanelin maku oli ihanan jouluista!

Vietettiin tyttökavereiden kanssa iltaa, johon kuului Sinkkuelämää-leffan katselua ja Cosmopolitanien siemailua. Ei pöllömpää siis! ;-D Minulle tuli heti loistoidea toteutettavasta kakusta ja eikun vaan muokkaamaan idea oikeaksi kakuksi. Lopputulos vastaa kuta kuinkin päässäni ollutta mielikuvaa.

Sydämenmuotoinen kakkupohja on tehty kolmen munan ohjeella. Välissä käytin Saksasta tuomaani sitruunakreemiä ja itse vähän rukkailin täytettä, sillä kreemin lisäksi laitoin kermavaahtoa ja 5 liivatetta sekoitettuna puoleen desiin kuumaa vettä. Täyte oli oikein raikas, kun päälle tuli toffeekuorrute. Eikö kaupoissa enää myydä Hopeatoffeeta?? En ainakaan nähnyt niitä Prismassa ja Supermarketissa laisinkaan. Omituista. Turvauduin sitten Malacon vastaavaan, olikos se nyt Kick vai Käck... No, niitä laitoin yhden pussillisen (150 g) ja 2 dl kermaa. Annoin kuorrutteen jäähtyä n. 10 minsaa, ennen kuin levittelin sen kakun päälle.

Marsipaanikirjaimet tein jo aiemmin, värjäsin valkoista marsipaania vaaleanpunaiseksi. Päälle oli ihan pakko laittaa hopeakuulia ja lopuksi sivellä kimalleväriä pintaan. Korkokengän tekeminen olikin helpommin sanottu kuin tehty, kun ei mokoma meinannut pysyä kasassa millään. Kai siitä loppujen lopuksi ihan ok tuli, kun kaverit sen kengäksi tunnistivat. (: Pursotukset oli vähän niin ja näin, mutta kakku oli hyvää! Sehän se kai on pääasia.

Oikein railakasta uutta vuotta kaikille!

Ystävälläni oli tuparit, jonne lupasin tehdä kakun. Tai siis, kysyin, että saanhan mä tehä kakun... Haluaisin nimittäin aina, kun on mahdollista tehdä kakkuja, jotta taidot karttuisivat. Ei nimittäin viitsi kokeilumielessä leipoa uusia ideoita vain itselleen, kun se kakku pitää jotenkin saada syötyäkin! ;-D Mutta mutta, tällaisen kyhäelmän sain aikaiseksi:
Välissä oli samaa vadelmarahkatäytettä kuin edelliskerrallakin, kun ystävän mielestä se kuulosti kovin herkulliselta. Ja oli myös sitä jälleen kerran! Pursotuksiin meni lähes 5 dl Flora Vispiä ja ne onnistuivat ainakin omasta mielestä ihan hyvin. Kuva nyt on vähän tumma, kun ei tähän vuodenaikaan tota valoa aina oo kovin tarpeeksi. Reunalla olevat kukat on marsipaania ja vihreät pallurat mitä lie strösselin tyylistä. Koristeen valkoinen osa on sokerimassaa ja avain sekä leipä marsipaania. Päälle siveltelin vielä vähän kimalleväriä. Tervetuloa-tekstin kirjoittelin elintarviketussilla ja se meni pikkasen reunaan... No, aina ei voi onnistua. Tässäpä vielä lähikuvaa koristeesta:

Tämä kakku oli samalla myös äidin synttärikakku, ehkä siksi siitä tuli melko hempeä isää ajatellen.


Halusin kokeilla ensimmäistä kanssa liivatteen kanssa pelaamista ja sopivantuntuisen ohjeen vadelmarahkatäytteelle otin täältä. Oli aika hyvää, etten sanois! (: Pakastevadelmat jättää pikkasen kirpsakan maun, mikä on hyvä juttu, koska monesti täytekakuista tulee liian makeanmakuisia. Kakkupohja oli 4 kananmunan ohjeella ja vuoan halkaisija 24cm. Pursotukset ovat Flora Vispiä ja koristeena tumma- ja valkosuklaasydämiä sekä reunalla pari palaa tummasuklaarouhetta. Ihan makoisa kakku myös vieraiden mielestä!

Tulin pikaisesti vain päivittämään, kun tein ajankulukseni varastoon yhden kakkukoristeen. Oli pikkaisen vaikea maalata Myytä, kun sivellin taisi olla tähän puuhaan liian leveä... No, tietääpä taas, minkälaisia hankintoja täytyy tehdä. ;-D Oon yhden kakunkin saanu aikaseksi, mutta siitä sitten myöhemmin.

Valitettavasti kuva on harvinaisen epätarkka, pahoittelen!

Hiphei, täällä taas. Tein kummipoikani 1-vuotissyntymäpäiville leppäkerttukakun, jollaisen oikeastaan äiti halusi, kun pikkuisella ei omia toivomuksia oikein ollut. (: Kakusta tuli kuitenkin vaaleanpunainen, vaikka kuinka paljon laitoin punaista geeliväriä. Toivottavasti joku lukisi näitä sivuja ja voisi kertoa mulle, että miten olisin saanu tästä ihan kirkkaan punaista?!? Mulle se on nimittäin mysteeri. Kaiken järjenhän mukaan, jos vaaleesävyseen lisää punasta, niin siitä tulee vaaleanpunaista... Toivottavasti joku voi jelppiä!

Pohja on seitsemän munan kakkupohja, jonka halkasin kolmeen osaan. Osat kostutin vadelmamehulla ja väleihin laitoin vadelmahilloa, tuoreita vadelmia ja kermavaahto-rahkaseosta. Oli aivan älyttömän hyvänmakuista, vaikka ite sanonkin! Tuoreet vadelmat on vaan aikas hyviä... Tällä kertaa pursotukseen kokeilin sokerikreemiä, johon tuli siis 500 g tomusokeriä, 250 g suolatonta voita ja 1 rkl maitoa. Sitä varten kävin ostamassa uusia tyllia, mutta niistä täytyy laittaa kuvia myöhemmin. Lisäksi muotoilin lakumatoista etuosan, keskiviivan ja pilkut leppikselle. Ulkonäkö on ihan ookoo, mutta edelleen mua harmittaa, kun se on vaaleanpunainen... No, ehkä ens kerralla se onnistuu.

Täytyy ottaa vähän takas aiemmin ollutta päivitystauokoa. Tein itelleni 25-veesynttärikakun tossa taannoin ja siinä oli 2 x 6 kananmunaa. Välin kostutin persikkamehulla ja laitoin sinne diplomaattikreemiä ja persikoita. Diplomaattikreemi ei mun mielestä onnistunu ihan täydellisesti, koska se meinasi vatkautua ihan liikaa. Ei se kerma onneks sentään voiksi menny. Muutenkaan tällä kertaa en ollu täysin tyytyväinen täytteeseen, ehkä kosteutta olisi voinu olla enemmän. Toisaalta, aina se ei vaan onnistu ja tääki oli eka kertaa tällanen kokeilu. Päälle laitoin sitten hopetoffeekuorrutteen, joka on yks mun lemppari.

Kuva on valitettavasti vähän tumma, kun en ehtinyt ottaa sitä kotivalossa ja juhlat olivat ravintolassa. Koristeluiden kanssa tuli mieletön kiire, joten jouduin turvautumaan todella yksinkertaiseen vaihtoehtoon eli kirjoittamalla hopeakuulista 25 ja ripottelemalla niitä sinne tänne. Olin ja olen vieläkin erittäin tyytyväinen kuorrutukseen! Käytin flora vispiä ja uskalsin kerrankin vatkata sitä ihan kunnolla ja kerma oli ihanan vaahtoisaa. Kermaan tuli vaan sörvästyä kädellä pikku kuoppa... Kiitoksia vieraille vaan vieläkin mukavista kemuista!

Joskus tämä päivitystauko kestää pidempään kuin on tarkoitus... Mutta nyt olis tarkotus esitellä mun tekeleeni, jotka olivat esillä hyvän ystäväni häissä. Päivä oli perjantai 1.8. (siitä on siis jo pikkasen aikaa...) ja sillon oli ukkosta ihan hirveesti ilmassa. Joku vanhan kansan viisaus sanoo, että ukonilmalla kerma ei vatkaudu, eikä se kyllä totisesti meinannu vatkautua millään!! Olin onnekseni valinnu kuitenkin kuohukerman, jonka pitäis vatkautua vispikermaa paremmin, mutta tekemistä oli siinäkin! Onneksi kakut kuitenkin valmistu, vaikkakin tuli vaihteeks taas ihan hirvee kiire.

Kakut (kolme isoa ja hääparin oma kakku) oli kostutettu mansikkamehulla ja välissä oli mansikkahilloa, mansikoita ja kermavaahto-rahka-seos. Periaatteessa hyvin simppeli juttu, mutta mansikoiden pilkkomiseen meni yllättävän kauan aikaa. Päällä on ohueksi kaulittua marsipaania ja erilaisia marsipaanikoristeita, jotka tein aiemmin viikolla. Kuorrutukset eivät siis meinanneet millään onnistua, mutta näyttävät ihan ookoolta ainakin tässä kuvassa.

Hääpari soittaa alttoviulua ja halusin sen näkyvin jotenkin myös heidän omassa hääkakussa. Viulun kielet jäivät puuttumaan, kun aloitin maalausoperaation liian myöhään... No, hääpari oli kuitenkin itse tyytyväinen, sehän se kai tärkeintä on. (:

Tässä vielä kuva kakuista h-hetkellä.

No niin, johan saan tänneki laitettua kuvat kakuista, joihin käytin edellisessä kirjotuksessa esiteltyjä muotteja. Tein nämä kakut siis harjotuksena varsinaisia hääkakkuja varten. Kyllä, mulle lankesi mahtava kunnia tehdä häihin kakut! Aika lailla harjottelua vaatis tämä meikäläisen touhu vielä, mutta kun ei tuota aikaa oo niin paljon ylimäärästä. Jos nyt kuitenki tässä pikku hiljaa alkais kakkutaidot kehittyä! Tässäpä siis toinen kakku:

Hääpari ei ollu ihan varma, että minkälaisen kakun haluavat (paitsi sisuksesta sulhanen oli erittäinkin varma), niin päätin samalla kokeilla jotakin uutta. Tein nimittäin päälliseksi vaahtokarkkifondanttia eli sulatin 400 g vaahtokarkkia, lisäsin n.500-600 g tomusokeria ja 2 rkl vettä (tämä ohje oli Unelmakakut-kirjassa). En ilmeisesti malttanu kuitenkaan muovata kuorrutetta tarpeeks tasaseks, ku tuntu jäävän kaulitsemisvaiheessa pöytään kiinni... No, ens kerralla ollaan astetta viisaampia. ;-D Kakun väliin tuli mansikkahilloa, mansikoita ja kermavaahto-rahka-seosta. En myöskään tajunnu sitä, että hillossa, joka tulee kuorrutteen alle, ei saa olla siemeniä! Hupsista keikkaa... Tämä näkyy kuvassakin aika selkeästi. Mutta siksihän näitä harjotusversioita tehdään, että joskus tulis ees oikein. Sitten se toinen versio:

Tässäkin kakussa välissä oli mansikkahilloa, mansikoita ja kermavaahto-rahka-seosta. Päälle tein suklaakuorrutteen, jonka ohjeen oon tainnu aiemminki luvata kirjottaa tänne, mut se ei nyt taaskaan onnistu... Ehkä joskus sitten! Pursotukset, jotka ei oikein onnistunu, on Flora Vispiä ja päällä on sokerihelmiä ja omatekosia kukkasia. Myös edelliset auringonkukat oli siis "omaa tuotantoa". Tää suklaakakku ei oo kovin perinteinen hääkakku, mut tulipahan kokeiltua tällastakin. Varsinaiset hääkakut esittelen sitte seuraavassa numerossa, kunhan taas muistasin isukin koneelta ne ottaa omalle koneelle.

Tästä on nyt jo aikaa yli viikko, mutta tällasia tarvikkeita tilasin Bake & Partysta:

Vasemmanpuoleisella kukkaleikkurilla voi tehdä auringonkukkia, päivänkakkaroita ja gerberoita, oikeanpuoleisella kans vähän päivänkakkarantyylisiä kukkia. Seuraavassa blogissa näytän sitten, mihin näitä tarvittiin... Siinä menee vielä hetki, kun muistan iskän kameralta siirtää ne kuvat.

Kylläpä tuli taas pikkasen päivitystaukoa. Kävin piipahtamassa tuolla Atlantin toisella puolella ja olisin voinu ostaa vaikka matkalaukullisen kaikennäkösiä kakkutarvikkeitä. Harmi, että mentiin siihen kauppaan vasta viimisenä päivänä. :-/ Ennen reissua tein aika epätyypillisen äitienpäiväkakun:

Ostin Stockan Hulluilta Päiviltä tuommosia haamukuvioita ja haamukakkuhan se piti tehdä! Väliin laitoin stracciatella-moussea (tuliaisia Saksasta) höystettynä rahkalla, koska mousse oli aika makeeta. Päällisestä tuli sitten todella makeeta. koska tein valkosuklaakuorrutteen. Ohje oli Ulla Svenskin blogista ja siihen tuli 1 dl kuohukermaa ja 250 g valkosuklaata. Aikamainoinen pläjäys! Kermavaahtoon laitoin pikkuhipauksen kaakaota, siis sellasta jotain lastenkaakaota, ei sitä ihka oikeeta.
Seuraavassa niitä Ameriikan tuliaisia:

Kuvassa on vaaleanpunaista sprayta, pastavärejä 12 eri väriä, vaaleanpunaista hileväriä, paketti brownie mixiä, neljä elintarviketussia, vaahtokarkkivaahtoa, tavallista ja mansikanmakuista kakkukuorrute (en nyt muista, mikä sen nimi on suomeksi...) neljä geeliväriä ja setti kukkien tekemiseen. Ens kerralla tahtoo enemmän näitä! (:

No johan se taas kestää! Tämän kakun tein jo pääsiäisenä, mutta koulukiireiden takia en ole päivittänyt täällä vähään aikaan. Mitään muita kakku"projekteja" ei oo kyllä ollukaan, joten taukoa olis tullu varmasti enivei. 
Tein sitte kakkupohjan kohdalla semmosen kardinaalivirheen, etten varmaan toiste tee!! Laitoin kakun nimittäin VAHINGOSSA kiertoilmauuniin... Ei näin.

Sain tosta rumiluksesta (ainaki omasta mielestä) ihan onnistuneen näkösen, loppujen lopuksi. Väliin laitoin tuoreita mansikoita ja rahkakermavaahtoseoksen sekä kostutin pinnan mantsikkamehulla. Päälle tuli mansikan makuista tomusokeria, kermavaahtoa ja pikkasen nonparelleja. Marsipaanimuotoilua täytyis edelleen harjotella vähän enemmän, kunhan olis enempi aikaa ja ideoita, mitä tehä. Katellaan.

Pieni hiljaiselo johtui siitä, että kävin Saksanmaalla tapaamassa ystäviäni, eikä ollut heti innostusta päivittää blogia. Nyt kaipaisinkin apuanne! Tein muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa elämässäni kakkupohjan, johon ei saanut laittaa kananmunaa. Tutkin netissä tooosi kauan erilaisia ohjeita ja päädyin tähän (sori muuten, en muista yhtään mistä ohjeen oon ottanu :-/ ):
2 dl vettä
50 g margariinia
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
1,5 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta.
Ja kakku ei noussu yhtään mihinkään! Korkeutta pohjalla oli ehkä ruhtinaalliset kaks senttiä... En sattunu ottamaan kuvaa ennen koristeita, mutta belive me, se oli ohut! Seuraavassa kakku kaikkine koristeineen päivineen. Näyttää jopa ihan inhimilliseltä...
 
Väliin laitoin yleisön toivomuksesta kermavaahtoa, rahkaa, ananasmurskaa ja kostutin pinnan ananaksen mehulla. Päälle tuli kinuskikastiketta ja heitin yhden jäljelle jääneen ruusuviritelmän ja helmiäispalloja. Vois olla melkein hääkakku. ;-D Seuraavassa vielä meikäläisen omat tuliaiset Saksasta:

En löytäny varsinaista kakkutarvikeliike (tosin en sitä ihan hulluna ettinykään), joten sain tyytyä supermarketin valikoimaan. Mukaan tarttui muutamat mousset, joita täytyy joskus laittaa kakun väliin. Makuina stracciatella, vanilja, sitruuna, persikka ja suklaa. Sitten otin mukaani suklaakirjaimia ja sydämiä, jotka on valko- ja maitosuklaasta. Punainen ja vihreä elintarvikeväri tarttuivat mukaani, koska hintaa oli hurjat 80 senttiä! Lisäksi täytyy joskus kokeilla tehdä kuivakakku ja laittaa päälle ostamani suklaakuorrute. Nyt ei muuta ku hyvää pääsiäistä!

Ystäväni ei halunnut oikeastaan mitään syntymäpäivälahjaksi, mutta minäpä päätin tehdä hänelle kakun. Tietty eka tiedustelin, että minkälaista sen pitäisi olla ja suklaakakkua toivottiin. Päätin tehä perinteisen täytekakun (täytteenä ananasmurskaa, puolikkaan sitruunan mehua ja kermavaahtoa) ja päälle suklaakuorrute. Kakkupohjasta tuli parhain ikinä! Pohja irtosi vuoasta kertaheitolla, pinta oli oikein sileä ja pohja aivan upean kuohkea. Miksköhän noin ei käy joka kerta...?? Suklaakuorrutteen ohjeen voin kirjotella tänne myöhemmin, kun ohje oli otettu keittokirjasta, joka ei oo just käden ulottuvilla. Pistetäänpä sitten vähän kuvaa kakusta:

Pursotukset onnistu tällä kertaa ihan hyvin, viimeks en tainnu vaan uskaltaa vatkata kermavaahtoa kunnolla vaahdoksi. Pelkäsin vissiin, että se menee voiksi, mutta ihan turhaan. Kuorrute oli sen verran kiinteetä, että se piti levittää kakun päälle, siksi jäi pikkasen rantuja, mutta on se melko siisti. Ruusuja ei voi hyvällä mielikuvituksellakaan sanoa aivan ruusujen näköiseksi, joten tämä marsipaanitouhu vaatii vielä vähän harjoittelua. Seuraavassa kuitenki lähikuvaa mun yritelmistä:

Heipä hei, olen täällä taas! Mä oon innostunu tekemään jonkin verran täytekakkuja ja siitä syystä aattelin mun blogiani muuttaa myös sellaseks, että täältä löytyy vastaisuudessa mun tekemiä kakkuja. En oikeesti oo mikään mestari (ainakaan vielä ;-) ), mutta harjottelen kovasti. Nettiä tutkaillessani on törmänny todella mahtaviin luomuksiin ja niitä pystyy tekemään, kunhan vaan on oikeenlaiset välineet.
Muutama viikko takaperin oli siskon pojan 7-vuotissynttärit, jonne halusin tehdä kiitoratakakun. Muutamien etsintöjen jälkeen löysin senkaltaisen kuin halusinkin: http://www.tuuli-t.vuodatus.net/blog/778951. En halunnut kuitenkaan tehdä koko rataa marsipaanista, koska en ole itse hirveä marsipaanin ystävä eikä siskon mies sitä oikein voi syödäkään. Niinpä korvasin sen hopeatoffeekastikkeella. Pohja oli perinteinen kuuden munan pohja, väliin laitoin kermavaahtoa, maitorahkaa ja Marianne-rouhetta. Päälle tuleva kermavaahto on vähän omituisennäköistä, koska kerma ei suostunut syystä tai toisesta vatkautumaan. Seuraavassa kuva kakustani:

En ollut koskaan aiemmin muovannut marsipaanista mitään, joten lentskarit on nyt vähän mitä on. Seuraavassa myös vähän epätarkka kuva keskimmäisestä potkurikoneesta:

Kaipa se tästä tämä kakkuharrastus lähtee!

...vaikka musta ei oo ikuisuuksiin kuulunukaan yhtään mitään. Oon nyt nelisen viikkoa siis ollu Suomessa ja alkuun oli kaikenlaista hässäkkää ja oli vaikee päästä normaalielämään mukaan. Nyt oon sitte työharjottelussa eikä tunnu iltasin olevan voimia olla edes tietokoneelle netissä! On se maailma muuttunu... ;-D
Palataan kuitenki vielä sinne Saksaan. Keskiviikkona 18. heinäkuuta äiti ja iskä tuli Koblenziin iltapäivällä. Sitä ennen mulla oli vähän hommaa siivota mun huone siihen kuntoon, että sitä kehtas kenellekään näyttää. Hih. Lähettiin siitä sitte autolla pikku hiljaa ajelemaan kohti etelää ja Bodenseetä. Aateltiin yöpyä Wormsissa, mutta siellä oliki jotku mitkä lie klassisen musiikin häppeningit, ni ei siellä ollukaan sit tilaa. Ajettiin jokunen kymmenen kilometriä ja yövyttiin jossain, mut mulla ei oo hajuukaan, et missä... Aamulla lähettiin taas kohti Bodenseetä ja nimenomaan Mainaun saarta kattomaan, joka oli aivan uskomattoman kaunis saari! Lämmintä oli taas jotain kolkyt astetta, et meikäläisen farkut oli pikkasen liikaa. Se saari on muistaakseni ruotsalaisten kuninkaallisten omistuksessa, ainaki siellä oli kuningatar Silvian istuttama puu. Ollaan siis melkein käyty Ruotsissa, hehheh. :-D
Bodenseeltä takasin tullessa meillä oli taas ongelmia löytää hotelli, ku alueella oli menossa jotku puutarhamessut (tai en enää muista tarkalleen, mitkä messut), joten jälleen kerran oli tungosta hotelleista. Jouduttiin ajamaan jotain 80 kilsaa Ulmiin, et löydettiin hotelli. Meni taas vähän myöhäseen syömingit ja nukkumaan menot... Mut tämmöstä tää reissailu välillä on. Toisaalta äiti ja iskä sano, ettei niillä oo koskaan aiemmin ollu näin isoja ongelmia hotellin löytämisessä ja ne on kuitenki reissannu aika monta kertaa Keski-Euroopassa. Perjantaiaamuna käytiin kurkkaamassa Ulmin tuomiokirkko ennen Koblenziin paluuta ja se oli vielä isompi ku Kölnin kirkko! Huhhuh. On ne kyllä isoja kyhäelmiä saanu entisaikoinakin aikaan. Meijän piti palata Koblenziin illaks sen takia, ku mulla oli vaihtareiden läksiäispileet. Oli tosi kiva nähä kaikkia niitä ihmisiä vielä viimistä kertaa yhessä. Ei silti kuitenkaan osannu olla kauheen haikeella fiiliksellä ku kuitenki oli kaupungissa vielä läksiäisten jälkeen pari päivää ja Suomessa vasta viikon päästä.
Läksiäispippalot oli taas aikas siistit ku poliisi kävi kääntymässä. (: Ei siinä mitään, ne tuli vaan sanomaan, että ikkunat vois laittaa kiinni, ettei musiikki kuulu naapuriin saakka. Ne oli oikein lepposia ja joku miespuolinen henkilö yritti saada niitä tanssilattialle tanssimaanki. :-D Ei ne oikein lämmenny... En ollu siellä kemuissa kovin kauan, ku oli lauantaina aikanen herätys, sillä me lähettiin äipän ja isin kanssa käymään Trierissä.
Nyt en sori vaan jaksa kirjottaa enempää... Ihan vikoista päivistä voisin kirjottaa vaikka huomenna. Tai ylihuomenna. Tai yliylihuomenna...

Vihdoinkin rupesi aurinko paistamaan! Johan sitä kylmyyttä piisaski. Tällä hetkellä mittari näyttää ihan mukavat 25 astetta ja huomenna pitäis olla vähän lämpimämpää. Olis kyllä kiva, että myös loppuviikolla olis lämmintä ja aurinkoista, kun nyt kerran äiti ja iskäki on täällä ja ollaan lomalla ja kaikkea sellasta... Saapi nyt sit vaan nähä, mitä mieltä toi säidenhaltija on.
Viime keskiviikkona olin siis siellä risteilemässä. Siellä oli kyllä mukavaa! Laiva meni tota Rheinin vartta jonku tunnin verran yhteen suuntaan ja käänty sitte takasin. Ei kyllä huomattu, koska se käänty takasin, koska sit ihmeteltiin, et mikäköhän linna se tossa on... Ja sehän oli Ehrenbreitstein, jossa oon nyt käyny neljä kertaa. Hehheh. ;-D Nomut, tulipahan tanssittua niin paljo, että tukka oli hiestä märkänä. Risteilyn jälkeen mentiin vielä Spökesiin pelaamaan biljardia ja vasta joskus neljältä olin nukkumassa.


Yritin risteilyllä olla kuin leffatähti konsanaan. ;-D

Torstaina oltiin sitte yhessä toisessa asuntolassa pelaamassa Unoa ja Kickeriä ja sen jälkeen lähettiin Zenitiin, opiskelijapippaloihin. En ollu vielä ollu siellä ja oli meikäläisen viiminen mahollisuus mennä, niin pakkohan siellä oli käydä. Paikka oli ihan tupaten täynnä! Niin täynnä, että välillä oli vaikeeta liikkua. Suomessa baarissa olis varmaan jo käyny poliisit sanomassa, että on vähän liikaa jengiä ja olis voinu vaikka sulkee koko paikan, mutta ei täällä... Alko välillä oikein ahdistamaan se, kun ei voi edes kunnolla kääntyä. Ei oltu siellä sen takia kovin kauaa ja muutenki se risteily jo väsytti, niin olinki jo aika aikasin nukkumassa.
Perjantaina en tehny mitään erikoista, en kerta kaikkiaan mitään. Mulla oli hyvä yritys viedä pulloja kauppaan, mutta bussipysäkillä huomasin, että se pullopussi on kotona. Hihhih. Hyvä minä. No, kävin sit vaan ostamassa ruokaa. En muuten edellenkään pysty ymmärtämään sitä, että liukuhihna kassatädille mentäessä on kyllä pitkä, mutta sen tädin jälkeen aivan olemattoman lyhyt. Ihmiset, jotka asioivat Suomessakin Lidlissä, ymmärtävät, mistä mä puhun. Pahin se on just noissa halpiskaupoissa, kuten Lidl, Penny ja Aldi. Niihin mä en sen takia mee koskaan ostamaan mitään suuri määriä. Ei vaan voi ymmärtää. Ei sitten millään. Ei vaan voi.
Lauantaina kävin sitte Elinan, Elinan kaverin, Stefkan ja Linan kanssa Kölnissä. Ja voi jumankekka sitä Kölner Domia! Se tulee näkyviin heti ku tulee rautatieasemalta ulos ja mun ensimmäinen sana oli "VAU!" Jotenki ihan järjetöntä, että ne on pystyny rakentaa tollasen pytingin ilman tänpäiväsiä masiinoita ja tekniikoita. Käytiin siellä ylhäällä ja kivuttiin vaivaset 509 askelmaa ylöspäin. Puhhuijaa. Lisäks käytiin Rheinillä jokiristeilemässä ja tutustumassa kauppoihin. Joissaki kaupoissa hinnat oli edullisemmat ku täällä Koblenzissa. Illalla siellä oli ilotulituksia ja aivan järjettömästi porukkaa. En oo koskaan nähny niin pitkään (n. puol tuntia) ilotuksia enkä yhtä isoja ja hienoja. Kannatti käydä! (:


Kölnin tuomiokirkko.

Tosiaan, sillon lauantaina tuli ne helteet ja mittari kipus yli 30 asteen, sama toistu sunnuntaina, joten lähdin Iinan, Assin ja Riikan kanssa uimaan. Vähän samanlainen mesta ku Stadika (vai kirjotetaanko se kahella koolla, no ihan sama...), mutta nurmikkoa on paljo enemmän. Siellä köllöteltiin, uitiin ja pelattiin korttia muutama tunti. Sit illalla olin Ehrenbreitsteinilla sen seminaariporukan kanssa katsomassa Koblenzia pimeällä. Ja hienoltahan se näytti. Eilen en tehny mitään spesiaalia, mutta ei kai sitä aina tarviikaan.
Jo huomenna äiti ja iskä tulee tänne! Sit lähetään ajamaan kohti Bodenseetä ja jos ilma yhtään pysyy tällasena, niin luvassa on kauniita maisemia ja mukava reissu.

Bis dann

Ps. Jos mitään ei pyydä, mitään ei tarviikaan.. ;-D

Mulla alko siis vihdoin viimein kesäloma. (: Tosin kesästä ei oo kauheesti tietoakaan, ku ilma on aivan perseestä. Sais vähitellen lämmetä ja aurinkoki paistaa. Viime lauantaina oli kyllä ihan hyvä sää ja lenkilläki pysty juoksemaan t-paidalla ja lyhyillä trikoilla, mutta muuten tässä ei oo muutamaan viikkoon ollu hurraamista säitten puolesta. No, ehkä se sit viimeistään viimisenä päivänä on hyvä sää. ;-D
Viime keskiviikkona olin kirkossa kuuntelemassa yliopiston konserttia, siellä oli siis kuoro ja orkesteri. Bastian laulo kuorossa ja Christoph soitti orkesterissa. Ja oli aivan mahtavaa kuunneltavaa! Jotenki rauhottavaaki vielä kaiken kokeen lukemisen lomassa. Torstaina en sitte oikeestaan mitään muuta tehnykään ku luin kokeeseen. Kaiken kaikkiaan aika tylsää vaan istua sisällä, onneks ei sentään aurinko paistanu, ni oli ehkä ees pikkasen enemmän motivaatiota.
Perjantaina mulla oli sit BWL:n eli liiketalouden koe. Ärsytti, kun tajusin kaiken lukemani, mutta en sit oikeen osaa kirjottaa niitä asioita saksaksi paperille. Kun ei toi kieli kuitenkaan oo mun äidinkieli... Itse koe ei tainnu kovin hyvin mennä, mut enköhän mä voi sen kurssin uusia Suomessa ja huomattavasti paremmalla menestyksellä. Yhtä kysymystä mä en tajunnu ollenkaan... Tai siis ymmärsin kyllä sanat, mutta en ymmärtäny sen kysymyksen tarkotusta, sitä mihin se opettaja sillä tähtää. No, ei aina voi onnistua ja osata. En kuitenkaan jaksa siitä mitenkään erityisemmin stressata. En vaan osaa.


Caro, minä ja Lina konsertissa.

Illalla oltiin sitte porukalla ulkona, kun Sami oli viimistä iltaa täällä Koblenzissa. Sit porukka vähän erkani ja minä, Elina, Assi ja Riikka mentiin sellasen biljardipaikkaan pelaamaan. Siitä oliki jo aika kauan aikaa kulunu ku olin viimeks pelannu bilistä ja se oli tosi hauskaa! Sit pelattiin vielä saksalaista Kimbleä, jolla on aivan hölmö nimi: "Mensch, ärgert sich nicht!" eli ihmiset, älkää suuttuko tai jotain sinnepäin. Kimble on ehkä vähän yksinkertasempi, hihhih. Lauantaina tosiaan kävin lenkillä ja yritin lukea kokeisiin, mutta ei siitä tullu mitään, ei siis kerta kaikkiaan mitään. Olinki sit kellarikerroksessa tanssahtamassa Guiguin, ranskalaisen tytön, synttäreillä.


Biljardia pelaamassa, Riikka tähtää. (:

Mun ja Marissan oli tarkotus mennä sunnuntaina opiskelemaan ammattikorkeeseen, mutta ei se sit kuulemma sunnuntaina ookaan auki, vaikka ensin joku sellasta väittikin. Niinpä sit menin illalla Marissa luo ja olin siellä aina tiistaiaamuun asti. Opiskelemassa. Miettikääpä. Koko sunnuntai-ilta kahteen asti yöllä ja koko maanantai yhestätoista aamulla puoli kahteen asti yöllä opiskeltiin. No okei, välillä höpöteltiin vaan, mut noin niinku lähes koko aika. Uskomatonta. Eilinen tilastotieteen koe meniki sit ihan hyvin, ku oltiin aika hyvin opiskeltu. Tai ainaki se menee läpi, siitä oon aika varma. Et kannatti vähän tsempata. Tosin mulle sanottiin, että täällä ihmiset yleensä opiskelee koetta ennen kaks viikkoa ja mä käytin kaks päivää... No aivan sama, jos nyt kuitenki pääsin läpi. :-D


Marissa, minä ja Valeria.

Mun täytyyki tästä ihan kohta häippästä, kun oon menossa sellaseen River Boat -häppeninkiin. Alkaa ysiltä ja loppuu joskus yömyöhällä. Risteillään siis laivalla tässä jossaki läheisyydessä ja siellä on live-bändi soittamassa. Varmaan ihan mukava ilta tulossa, vaikka oonki jo valmiiks aivan sairaan väsyny. En tiiä miks, mut täällä mä oon vähän väliä tosi väsyny. Toivottavasti se ei tarkota sitä, että mun veriarvot on taas hirmu surkeet... No, täytyy käydä tsekkaamassa ne sit muutaman viikon päästä Suomessa. Mut sitä ennen täytyy nauttia täällä viimisistä hetkistä!

Bis bald